Olin (taas) viime lauantaina ensimmäisillä treffeillä. Olin bongannut miehen netistä, kuten lähes 90% tapailemistani miehistä. Olimme kirjoitelleet useita viestejä ennen tapaamista ja paperilla juttu luistikin kivasti. Sain pari kuvaa etukäteen meiliin, jotta pystyin varmistumaan, etten ollut näkemässä mitään mörköä. Oli kaunis ja kuulas syyspäivä, kun tapasimme. Kävimme leppoisalla kävelyllä, nauroimme, höpöttelimme ja testasimme naapurin uuden sushi -ravintelin. Oli kivaa. Hän pyysi uudestaan ulos eilen ja sanoin, että oli todella mukavaa, mutta ei kiitos. Jatketaan kavereina. Eli perussetti. Ja minulle tuli paha mieli. Miksi?
Jo parituntisen tapaamisen aikana ehdin useaan kertaan pohtia seuraavaa. Haluanko suudella häntä? Voisinko haluta häntä? Miltä tuntuisi koskettaa? Vastaus oli ensin ehkä, mutta myöhemmin jostain syystä ehkä kuitenkaan ei. Siksi päätin jo ensimmäisten treffien puolessa välissä, että emme tule enää tapaamaan. Ainakaan romanttisessa mielessä. Ajattelin, että jos fyysinen vetovoima ei ole eläimellisellä tasolla heti ensitapaamisella, niin turha sitä on kaivaa esiin jatkossakaan. Mutta voiko se liekki syttyä kenties vasta toisella tapaamisella? Tai vasta myöhemmin? Uskon siihen, että himo voi yllättää. Kun esimerkiksi tutustuu johonkin mieheen vaikkapa työkuvioissa aivan viattomasti, ilman taka-ajatuksia ja antaa ensin kaverillisen suhteen kehittyä, niin tunteet voivat roihahtaa nopeastikin, kun älyää, että tuossa se ihana, elämäni mies on! Mutta nyt viime aikoina (lue vuosina) olen ollut todella tiukka ja tyly sen ensifiiliksen suhteen. Miehen on saatava sukat pyörimään jaloissani jo ensimmäsillä treffeillä, sillä niitä toisia ei välttämättä tule. Olenko liian ankara? Menetänkö tällä tavalla kenties unelmieni miehen?
Voi hyvinkin olla mahdollista, että olen jo mennyt siihen moodiin, että ah seuraava! Ja miksi minulle tuli paha mieli, kun olin taas kerran kieltäytynyt uudesta tapaamisesta? Siksi, että minua hieman kadutti. Olisin sittenkin voinut tavata tämän kivan miehen toisen kerran. Olen ollut liian liukuhihnameiningillä liikkeellä, enkä ehkä edes aidosti avoinna ja läsnä. Antanut edes mahdollisuutta tutustumiseen. Ehkä minun tulisi kehittää uusi mittari nykyisen pussausmittarin sijaan? Mikä se voisi olla? Ideoita?
Tästä lähtien lupaan mennä toisillekin treffeille, jos pyydetään. Kunhan kyseessä ei ole mörkö.
